keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Muutoksia

Tässä kirjoittelutauon aikana me ollaan reenattu ahkerasti, laiskoteltu vielä ahkerammin ja tehty meidän ihka ensimmäinen nollarata! Se ehkä todisti itselle sen, että tää on mahdollista. Kun mietin, että minkälaisia muutoksia tässä kesän ja syksyn aikana on tapahtunut, niin aikalailla kaikki kulminoituu kolmeen tärkeään asiaan: ruokaan, kehonhuoltoon ja liikuntaan. Mietin tätä tekstiä äsken juoksulenkillä ja se oli hyvin selkeänä mun päässä. Nyt tuntuu siltä, että se punainenlanka tais jäädä lenkkipolun varteen. Agilityradallakaan ei saa luovuttaa kesken kaiken, niin rämmitään tämäkin ajatuksenvirta vihdoista viimein julkaisuun asti! (Tuosta luovuttamisesta radalla voisi kertoa monta tarinaa)

Ruoka

Ilman hyvää polttoainetta ei pääse mihinkään. Viime keväänä otin Jedin ruokaan mukaan Working Dogin Multivitamin öljyn ja MSM-jauheen. Lisäksi jätin nappulan kokonaan pois ja nameinakin menee tällä hetkellä ainoastaan lihaa ja Naturiksen pötköjä. Keinuprojektissa käytin maksamakkaraa, mutta siihen tarvikin olla jotain extra hyvää. Jedi pääsi laihtumaan varkain pikkusen liikaa ja nyt se on ollut hetken aikaa lihotuskuurilla. Eli ruokaan tuli lisäksi enemmän öljyä, rasvaa ja kananmunaa. Jedi ainoastaan kiittää.

Näiden muutosten jälkeen olen pikku hiljaa huomannut sen, että Jedi voi paremmin. Se jaksaa paremmin, lihakset voi paremmin, nopeus kasvaa.. Hyvä ruoka vaikuttaa kaikkeen. Jediä voisi jo urheilijaksi kutsua, niin mielestäni on tärkeää, ettei se laihdu tai liho liikaa.

Kehonhuolto

Syksyn aikana Jedi on käynyt pariin kertaan hierojalla. Se on aina ollut suht hyvä, mutta ensimmäistä kertaa neljään vuoteen näin omin silmin kuinka se oli oikeasti jumiton. Voi sitä mielihyvää! Jedillä jumittaa rakenteellisista ja henkisistä syistä alaselkä sekä lonkat. Pieni jännittäjä vetää aika usein koko kropan katkaravuksi, josta alaselkä ei tykkää. Ensimmäistä kertaa tosiaan näin oikeasti kuinka hieroja sai lukot auki ja oli meinaan letkeä selkä!

Mikä tähän sitten vaikutti? Taas näitä uskomus asioita, mutta yksi vaikuttava tekijä on ollut muutokset ruokavaliossa. Se, että lihakset saa hyvää polttoainetta, niin auttaahan se palautumaan. Yksi suuri vaikuttava tekijä on ollut kyllä hitaat kävelyt metsässä. Ensimmäisellä kerralla Jedin hieroja tästä sanoi ja jo toisella kerralla näkyi tuloksia. Se oli ainoa asia, mitä olin muuttanut hierontakertojen välillä. Käytännössä mennään siis umpimetsään ja kävellään hitaasti. Koira joutuu oikeasti katsomaan mihin jalat laittaa, hitaasti venyttää lihaksia ja tiedostaa, missä ne takajalat menee. Tätä ollaan tehty 2-3 kertaa viikossa muutamasta minuutista ihan niin kauan kun jaksaa. Mun mielestä erittäin yksinkertainen keino ottaa siihen omaan lenkkiin mukaan. Jos tällä saa pidettyä koiran letkeänä, niin ehdottomasti jatkan.

Liikunta

Monipuolista! Juoksemista yhdessä ja koirakavereiden kanssa.. Valkku sano, että Jedin fysiikka on parantunut viime keväästä huimasti. Sen vauhti on oikeasti kasvanut radalla hurjasti. Mitään kellotuksia ei tarvi, kun omat jalat sen kertoo kyllä. Tähänkin vaikuttaa kaksi edellistä hyvin vahvasti, mutta myös sen fysiikan treenaus. Juostaan hitaasti, spurtaten, treenataan syviä lihaksia ja takajalkoja.. Hyvät lämmittelyt ja jäähkät sisältää kaikkia nopeuksia, käännöksiä ja väännöksiä.

Mutta myös mun oma liikkuminen on parantunut! Kunto on kasvanut, luottamus radalla on kasvanut ja ne jalat vaan liikkuu. Ehkä jotkut muistaa, kuinka olen täälläkin sanonut sitä, että mun jalat ei liiku. Olen hidas ja jään ihmettelemään. Otin tän ongelman ihan ajatuksen tasolle ja hitto, sehän lähti paranemaan. Enää musta ei tunnu siltä, että en ehdi ja oon aina myöhässä. Toki oon vieläkin myöhässä, mutta mun jalat liikkuu entistä paremmin.

Voisi siis sanoa, että me ollaan tänä vuonna menty eteenpäin enemmän kuin ikinä! Pienillä muutoksilla suurta kehitystä :) Mulla on ollut myös kova pentukuume ja, jos asiat olisi mennyt suunnitelmien mukaan, niin sellainen olisi myös tullut. Asiat ei kuitenkaan ole niin mennyt ja pettymyksia on tullut paljon. Olen kuitenkin tällä hetkellä iloinen siitä, että asia on mennyt näin. Nyt saan täysillä keskittyä Jediin ja meidän yhteiseen kehitykseen. Ehkä tässäkin asiassa kaikella on ollut tarkoitus :)

"Heitä jo se pallo.."


keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Hankalaa hommaa

Kisaaminen on hankalaa hommaa. Ilmottautuminen menee silmät kiinni ja än-yy-tee nyt jälkeen nappia painamalla, treenaaminenkin luonnistuu oikein näppärästi kun on The päivä tiedossa, kisoihin tarvittavat tavarat menee oikein luontevasti reppuun ja kisapaikalle on helppo suunnistaa. Etenkin, jos kisat on omassa kaupungissa. Kisakirjan vieminen ei helpompaa voisi olla ja rataantutustuminen käy leikiten. Koiran kanssa lämppäämään ja sitten lähtoviivalle. Tähän asti kaikki on helppoa, mutta ne omat ajatukset! Nyt tultiin siihen hankalaan hommaan.

Käytiin maanantaina juoksemassa yksi hyppyrata omalla kylällä. Ei edes jännittänyt, mutta silti oma fiilis oli erilainen kuin viime kerralla. Toisaalta silloin tiesin, että keinujen takia ei voida mitään edes saada. Tai oltaisiinhan me silloinkin voitu hyppyradalla nolla tehdä, mutta agiradat jotenkin rauhoitti mielen. Silloin olin tyyni ja itsevarma, radoilla ei ollut mitään, mitä ei oltaisi osattu. Ei nytkään ollut. Ajatukset ja mieli ei vaan pysynyt mukana. Lisäksi aika oli sen verran kullannut  muistoja, etten ottanut tarpeeksi huomioon Jedin kaasua. Se oli aikalailla koko ajan pohjassa.. Olisin tarvinnut lisää napakkuutta.

Hylly sieltä  radalta sitten kepeillä tuli, koska uusin ne ja Jedi innosta pinkeänä päätti käydä morjestaa tuomaria. Pitihän hänellekin käydä näyttämässä kuinka hauskaa manssilla voikaan olla! No hauskaltahan se näytti, kun manssi mennä viipottaa häntä huiskaten. Saatiin me yleisöönkin naurua, joten jonkinlainen tehtävä suoritettu. Ei se agility niin vakavaa ole ;) Siitä kun päästiin eteenpäin niin hutiloin yhden hypyn ja ohi meni. Tässä oli toinen kohta, jossa mun ajatukset ei ollu mukana. Muistutus siitä, että pidä ajatukset kasassa, ohjaa loppuun asti ja päättäväisesti.

Viimeinen suora hallin päästä päähän oli makee. Pieni epäilys, ettei oltais siihen pystytty, mutta me pistettiin pinkoen. Ei ainuttakaan pyörähdystä ja varmistelua suunnasta ja Jedi vaan juoksi suoraan maaliin.

Näistä kisoista opin sen, että ajatuksen tasolla mun täytyy valmistautua vielä paremmin. Pitää oma pää kasassa ja olla varma siitä, mitä tulen tekemään. Tehdä itselle selvät suunnitelmat, ottaa Jedin kaasu haltuun ja päättäväisesti viedä rata loppuun. Ei muuta kun seuraavia karkeloita kohti :)


lauantai 1. heinäkuuta 2017

Ympäri ja pyöreesti

Kyllä ihminen voi sitten olla rutinoitunut. Lähdettiin tässä eräs ilta lenkille ja tuli jotenkin outo olo.. Outo olo tuli siitä, että kierrettiin lenkkiä väärään suuntaan! Kun asiaa enemmän ajattelin niin tajusin, että aina kun lenkille lähdetään niin kierretään myötäpäivään. En tiedä pitäisikö jo huolestua. Ehkä nämä arjen jykevät rutiinit pitävät mielen tasaisena muun pyörityksen ohessa.

Korviini on pikku hiljaa kantautunut kutsu kisakentille. Aika vaimea se on, mutta kisoihin ollaan reilun viikon päästä menossa. Hyppyrataa tosin vain, koska ei tartte edes kysyä keinun tilannetta. En ole antanut kisainnon nousta päähän, koska edelleen Jediä odottaa uudelleen mittaus sekä uhka pikkumaksiluokasta. Tänä vuonna ajattelin käydä Jedin mittaamassa jo niin saahan sen sitten tietää. Ihan vielä en ole päässyt ajatuksissani niin pitkälle, että olisin ratkaissut kisata vai ei kysymyksen, jos se pikkumaksiksi mitataan. Jos itseäni yhtään tunnen, niin en kyllä raaski tuota edes pikkumaksiluokkaan viedä.

Jos asiaa alkaisi enemmän spekuloimaan, niin olisihan se harmi. Nyt ollaan saatu tehdä treeneissä ihan mahtavia ratoja ja ollaan vaan enemmän yhdessä tekemässä. Jedin taidot on karttunut ihan huimasti ja mun jalkoja saa alkaa jopa himmailemaan! Jos taas alan meidän agilityä enemmän spekuloimaan, niin tuntuu ihan super makeelta kuinka taitava Jedistä on tullut. Sitä katsellessa voisi pakahtua onnesta. Ja niinhän mä oon pakahtunutkin! Kirjotan tätä ja lässytän välillä vieressä nukkuvalle manssille.

Ihan huippua on myös se, että ostin uuden auton. Nyt on mietinnässä häkkiratkaisu, vaikka vanha häkki mahtuu taakse. Se on iso ja hankala ja haluaisin kaiken heti. Vaihtoehtona olisi mittatilauksella tehty kaksiosainen häkki, jota ei voisi käyttää muuhun tarkoitukseen tai sitten ostaa kaksi vinoseinäistä häkkiä.. Kaksi haluan jo ihan sillä, että kaverin koirat kuitenkin kulkee mukana jonkun verran ja takapenkki pysyisi siistimpänä. Toinen syy on tietenkin se, että tassujenlisäystä on kuitenkin jossain vaiheessa tulossa.. Kaikki kommentit ja kokemukset siis otetaan ilolla vastaan!

Ai jotain asiaakin? Eipä tällä kertaa ;)




tiistai 2. toukokuuta 2017

Do something everyday that brings you closer to your goals

Unelmat toteutuu usein silloin kun emme odota niiden toteutuvan. Voisko noin sanoa tavotteidenkin kanssa, koska saavutin oman tavoitteeni ihan hups tosta noin? Tavoite ei ollut suuri, mutta lähtötasoni huomioiden luulin siihen menevän kauemmin aikaa. Päätin viime viikolla, että juoksen meidän neljän kilometrin pururadan kokonaan ja kun lähdin ensimmäistä kertaa yrittämään, niin sehän meni tosta noin! Ja vielä loppukirin kanssa. Seuralla taisi olla osuutta asiaan.

Kunpa kesän aikana saataisiin myös agilityn tavotteita yhtä hyvin nippuun. Huomasin, että mulle parhain tapa treenata on asettaa selkeä tavoite. Viimeksi ne oli kisat ja niitä kohden oli helppo tehdä töitä, koska sitä arvioi koko ajan omaa tekemistä ja tekemättömyyttä. Tiesin, mitä meidän pitää osata ja silloin oli myös helppo laatia treenisuunnitelmaa.

Kesäksi yllättäen suurin tavoite on keinu. Vähän toivon, että tämä pitkä tauko nollaisi tilannetta ja päästäisiin aloittamaan puhtaalta pöydältä keinulta. Keinusta nyt on jauhettu niin paljon juuri sitä itseään, että ilmoitan sitten kunhan se on valmis! Muita tavotteita asetin myös ja niihin sisältyy mm. kepeille takaaleikkauksia, erilaisia sisääntulokulmia ja häiriötä, kontakteille vauhtia ja varmuutta sekä itselleni uusia ohjauskuvioita. Eikä välttämättä edes uusia, mutta olisihan se kiva saada valssit ja pakkovalssit sujumaan. Näihin tarvitaan eniten sitä omaan takaraivoon liikeratojen takomista. Tällä hetkellä tuntuu, että kiepsautan saksalaisen tai kopterinkin helpommin kun valssin..

Ensimmäisestä kappaleesta saattoi päätellä, että meillä on myös kuntotavotteita! Lähinnä molempien peruskunnon kohotusta juoksulenkkien, mäkitreenien sekä hieronnan voimin. Jediä käytiinkin hieromassa tässä pari viikkoa sitten ja kyllä sekin kroppa huusi apua. Ranka vinksallaan ja takajalat kuonaa täynnä. Pienen piston koin sydämessä, koska eihän urheilija saa olla noin huonossa jamassa. Itse olen varmaan vielä huonommassa, mutta koira ensin.

Mun kroppa huutaa tällä hetkellä juoksemaan ratoja, mutta maltetaas nyt. Kaikki aikanaan ja loma tekee terää ja sitä rataa. Jedi on ainakin niin nauttinut näistä letkeistä päivistä ja pötköttää juuri siinä mihin aurinko paistaa tai missä on lämpösin peitto. Ollaan myös tehty pihahommia ja samalla muisteltu rallin liikkeitä. Saas nähdä nähtäiskö meidät kesäkuun alussa rallikisoissa..


Happy

Täs on Jedi ja se on medi! :)




lauantai 22. huhtikuuta 2017

Tää on ollu pitkä matka, ku mul on näit unelmii



Ensimmäiset kilpailut takana ja vieressä väsynyt koira, joka on tehnyt kaikkensa kolmella radalla. Me ollaan tehty kevät tosi paljon duunia, vaikka työtä ei kuitenkaan loppuun asti saatu suoritettua, koska keinu kummittelee edelleen. Päätin silti ottaa riskin ja ilmottauduin kaikille radoille. Kisat lähellä, tuomarilla ollut paljon keinuttomia ratoja, lähdöt ainoina tavotteina, kisakokemusta itselle sekä koiralle.. Siinä syitä miksi lähdin maksamaan kisoista ja loppujen lopuksi tekemään hyllyt x3. Mutta johan olikin mahtavat hyllyt!

Oli jo itsessään voittajafiilis, että oikeasti ilmottauduin ja menin pois sieltä mukavuusalueelta. Toki halli oli tuttu ja oltiin treenattu ahkerasti, joten epämukavuutta toivat vaan sanat "viralliset kilpailut". Vielä ei kuitenkaan olla varmoja jäikö nämä ensimmäisiksi ja viimeisiksi kisoiksi, koska Jedi joutui kokonsa puolesta kiertoon. Tänään kisakirjaan merkattiin medi, joten toivoa on vielä. Vähän se kaivelee tuolla takaraivossa, mutta päällimäisenä fiiliksenä on kuitenkin tyytyväisyys. Me yritettiin, tehtiin ja voitettiin itsemme.

Näin jälkikäteen ajateltuna radoilla ei ollut mitään, jota me ei oltaisi otettu haltuun ja osattu. Paitsi se keinu. Tietysti pieniä kömmähdyksiä sattuu aina ja se taitaa ollakin se lajin kiehtovin osa. Kaikki on niin pienestä kiinni. Me kuitenkin saavutettiin meidän tavoitteet, koska Jedi istui jokaisessa lähdössä kuin tatti, vaikka toiselle radalle mentäessä pari koiraa meinasi nujakoida ihan kunnolla. Nuorempi Jedi olisi varmasti lähtenyt katsomaan missä tappelu ja minä kans!


Yksi hyppyrata ja kaksi agilityrataa. Hyppyradalla hylky, koska Jedi jäi toiseksi viimeisen esteen jälkeen tuijottamaan tuomaria ja kun kutsuin, niin hyppäsi saman esteen toiseen suuntaan.. Kaikki tapahtui siinä kuuluisassa sekunnin sadasosassa enkä ehtinyt kalastelemaan Jediä paremmin haltuun.

Ensimmäisellä agiradalla oli se keinu, joka ohitettiin kauniisti. Kepeillä oli myös pientä kömmäystä kun kepit loppui juuri yleisön kohdalla ja liian suuressa häiriössä viimeinen keppiväli katosi manssin mielestä. Maalissa sekoiltiin myös, koska kukaan ei ollut kuljettanut pantaa maaliin ja ajatukset meni ihan solmuun ja paniikkiin. Toisella agiradalla myöskin keinu, toiseksi viimeisenä. Siihen asti nätti nolla, mutta ohitin sen kuitenkin. Mietin jo sitä vaihtoehtoa, että annan Jedin mennä keinulle, onhan se sitä tehnyt. Tulin kuitenkin lopputulokseen, että se ei olisi reilua mitenkään päin, koska olen toisen tuonut tänne pitämään hauskaa, se luottaa minuun, joten ei rikota sitä nyt Luvan uhalla.

Kaiken kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen. Olen tyytyväinen itseeni ohjaajana ja Jediin huippuna kisakaverina <3 Olen jopa ehkä vähän yllättynyt siitä kuinka varmuus kasvoi kaiken suhteen. Me oikeesti pystytään siihen! Voin myös nöyrästi ja rehellisesti kehua koiraani sekä itseäni. Ollaan ehkä kuljettu hieman pidempi matka tähän pisteeseen kuin keskiverto koirakko, mutta me ollaan kehitytty yhdessä. Aiemmin ei oltaisi oltu ollenkaan valmiita ja olen kyllä tehnyt oikean päätöksen sen suhteen, että olen himmannut kisaamisen aloittamista. Kunpa se vaan vielä jatkuisi..

Nyt Jedi saakin jäädä ansaitulle agilomalle. Itselläni on menossa sen verran rankka harjoittelujakso, että haluan keskittyä siihen ja Jedin on aikakin lomailla rankan treenikevään jälkeen.


"All I have is all I need and all I need is all I have in this moment."

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Jännittää


Treenitauon aikana on tämänkin naisen päässä ehtinyt pyörimään jos jonkinlaista ajatusta. Toiset ovat olleet niitä lampunsytyttäjiä, toiset taas vähemmän eteenpäinvieviä. Olen paljonkin ajatellut sitä, että miksi ei ole kiinnostanut mennä treenaamaan ja missä kohtaa se innostus laski kuin se kuuluisa lehmänhäntä. Olen tullut ehkä siihen tulokseen, että kaiken stressin ja hässäkän keskellä olen halunnut pysyä edes jossakin asiassa siellä mukavuusalueella. 

Treenaaminen tai tavotteiden saavuttaminen ei kuulukkaan olla mukavuusalueella pyörimistä, koska silloin ei tapahdu etenemistä. Olemme kuitenkin siinä pisteessä meidän agility"uraa", että sieltä mukavuusalueelta pitäisi poistua isoin, varmoin harppauksin. Kun muu elämä on mennyt yhtä hurjaa vauhtia, niin takaraivossa joku pieni viisas solu on pistänyt harrastukselle stoppia. Ihan viisasta niin ei koko akka näänny kerralla. Mukavuusalueelta poistuminen on tarkoittanut omassa kropassa sitä, että jännittäminen on lisääntynyt ja sympaattinen hermosto on ollut turhankin aktiivisena. Eihän se hyvältä tunnu, jos sydän hakkaa joka välissä tuhatta ja sataa, mahassa muljuaa ja oma mieli on kaukana varmasta. Tähän kohtaan tuli se hengähdystauko.


Itselleni pystyn hyvin myöntämään sen, että tauko oli omien palasten kasaamista yhteen ja nyt voisi taas pikku hiljaa uudella puhdilla yrittää saavuttaa niitä tavoitteita, jotka oikeasti on haaveissa. Koska jännitys/jännittäminen on ollut se kivi, johon olen kompastunut, niin nyt siihen tarvitsee keskittyä entistä tehokkaammin. Selvittää se syy miksi jännittää ja sitten tehdä sille asialle jotain. Kyllähän se asia onkin tiedossa, mutta siihen tarttuminen tuntuu vielä ylitsepääsemättömän vaikealta. Tarvitsisi poistua sieltä mukavuusalueelta.. Oravanpyörässä ollaan!

Okei, eli. Taukoa on aiheuttanut tarve olla mukavuusalueella ja jännittämisen välttäminen. Olen asian kanssa erittäin sinut ja sallin itselleni tällaisen "notkahduksen". Tärkeämpää harrastamisen kannalta on kuitenkin käydä asiaa läpi ja pystyä ottamaan se seuraava askel. Oli se sitten mukava tai vähemmän mukava. 

Hassua tässä jännittämisessä on se, että tiedän miten sitä voi hallita. Kun kilpailin kouluratsastuksessa, opin hallitsemaan jännitystä todella hyvin. Syy siihen oli se, että tilanne sekä hevonen oli minulla hallussa. Pystyin sulkemaan kaiken muun ympäriltä, laittamaan vaikka silmät kiinni ja hengittämään syvään. Kaikki menee hyvin. Pystyin luottamaan siihen hetkeen. Agilityssä kaikki on vielä levällään ja olen ihminen, joka tarvitsee sen hallitsemisen tunteen. Tutussa ympäristössä ja tuttujen ihmisten kanssa pystyn jo hallitsemaan itseni sekä koiran. Vierasta ympäristöä välttelen viimeiseen asti, koska ei ole varmaa pystynkö olemaan tilanteen herra. Tiedän kuitenkin sen, että jännitys poistuisi kun vaan päätän sulkea ne silmät ja hengittää syvään. Joku sisälläni on kuitenkin estänyt mua viimeisen parin kuukauden ajan tekemästä tätä ja on tuntunut paremmalta pysyä kotona.


Tätä elämää itseni kanssa jännityksen lisäksi ei helpota kaikki tai ei mitään -asenne. Kun en halua treenata, niin en edes pyllistä hallille päin. Kun haluan treenata, teen sitä todellakin. Tauon aikana olen prosessoinut tätä päässäni paljon ja haluan löytää kultaisen keskitien. Fakta on kuitenkin se, että agility antaa paljon, mutta kun menen liian syvälle, niin se myös vie paljon. Tai siis vien itse itseltäni paljon. Blogissa on nyt selkeästi tämmöinen henkilökohtaisempi aika meneillään. Taas paljon ajatuksenvirtaa, mutta näkisittepä mun pään sisälle.. Onneksi siis pystytte lukemaan vain tämän!

Tauossa on ollut kyllä paljon hyvää tai yksi suuri asia on ainakin ottanut askelia edistykseen. Nimittäin se arjen mörkö - ohitukset. Olen oikein yllättynyt siitä kuinka Jedin mielentila on muuttunut. Se on huomattavasti rauhallisempi eikä lähde tilanteisiin täydellä höyryllä. Joskus saattaa pikku manssin päässä olla sellainen viive, että ehdin palkkaamaan sitä ja tilanne on ohi ennen suurta älämölöä! Ollaan viime aikoina tehty monen monta ohitusta hiljaa. Hiljaisuus vaan tekee hyvää. Siinä ehtii muodostamaan vaikka kuinka monta ajatusta ;)